m/s Summanmutikka

Vesillelasku 2011

2011-05-30T00:35:00.000-07:00

Summanmutikka laskettiin vesille tänä keväänä äitienpäivänä. Viimeiset jäät olivat lähteneet selältä edellisenä torstaina, joten paljon aikaisemmin vesillelasku ei olisi onnistunutkaan. Venettä oli turvotettu pari päivää pitämällä rungon sisäpinnat ahkeralla ruiskuttelulla kosteina ja lisäksi pahimpiin rakoihin vedettiin ulkopuolelle maalarinteipit. Vuotoja olikin ennennäkemättömän vähän. Pilssipumppu käynnistyy aina automaattisesti 15 minuutin välein ja tuossa ajassa veneen pohjalle ehti kertyä aluksi 5-10 cm vettä mutta parin tunnin kuluttua enää litra tai pari.

Poiju oli syksyllä siirretty lähemmäs rantaa, mutta nyt vesi oli niin alhaalla, että sitä oli pakko siirtää hieman ulommas. Sinne Summanmutikka nyt jäi odottelemaan kesän veneretkiä.

Telakointikausi 2010-2011

2011-05-01T22:58:00.000-07:00

Talven aikana saatiin sentään valomasto ja katon kaidepuut otettua puulle ja lakattua. Osittain vanhan lakan poistossa käytettiin maalinpoistoainetta, joten nyt sitten nähdään vaikuttaako se lakan pysyvyyteen kuten jotkut ovat väittäneet. Hionnan olisi saanut tehdä perusteellisemminkin, sillä nyt paikoitellen jäi lopulliseen pintaan kellertäviä läikkiä. Tuntui vain siltä, että puu loppuu kesken ennen kuin pinta on täysin tasasävyinen. Pohjustus tehtiin Rylardin mahonkipetsillä ("Rylard Mahonkipetsi sisältää samat laho- ja homesuoja-aineet kuin VG.61 Defender ja on erinomainen pohjuste puhtaalle mahonkipinnalle") ja päälle vedettiin 8 kerrosta VG.63:a.

Valitettavasti välivaiheista ei tullut kuvia, mutta ehkä tästä kuvasta voi aistia miten hyvin nuo uusitut pinnat pomppaavat esiin muuten tyylikkäästi kellastuneista honduras-mahonkisista pinnoista.

Summanmutikka telakoitiin 29.9.

2010-10-04T01:52:00.000-07:00

Vaikka veneen taviteloille nosto on aina jossakin määrin haikea tapahtuma, niin tämän helpompaa ja sitä kautta vähemmän raastavaa se ei koskaan ole ollut.

Sää oli hieno vaikka lämpöä ei kymmentä astetta enempää ollutkaan. Loppukesän ukkosiin liittyvissä myrskyissä siirtynyt poiju vedettiin yksinkertaisesti veneen perässä uudelle paikalleen lähemmäs rantaa. Ja niin kevyesti 75 kiloinen teräksinen poijuankkuri Summanmutikan perässä liikkui, että ensi kesäksi siihen on pakko keksiä parannuksia.

Sitten vene ajettiin naapurin laiturin kupeeseen, jossa Aimo tyrkkäsi traktorilla trailerin sen alle ja nyppäisi paatin kuiville. No joo, otettiinhan homma pari kertaa uusiksi, kun ensin vene oli trailerilla hieman liian takana ja sitten köli jäi perästä vähän köliuran kantin päälle. Mutta pian päästiin putsaamaan pohja kunnollisella teollisuuskäyttöön tarkoitetulla painepesurilla (ei nyt sentään täydellä paineella) ja työntämään vene upeaan 300 neliömetrin halliin. Upeata! Hallissa vene vielä tyhjennettiin turhasta kamasta ja turkkilevyt ynnä muu sellainen nostettiin seinustalle, jotta vene pääsee varmasti kuivumaan ja jotta talvella tai keväällä tehtävä sisäpuolinen kyllästäminen olisi helpompaa.

Kävimme vielä ottamassa poijun irti ja laittamassa kettinkiin muovikanisterin merkiksi ja niin tärkeimmät hommat tuli tehdyksi.

Syöksyvirtauksia

2010-08-23T04:40:00.000-07:00

Hellekesä synnytti ukkosia, joihin liittyi poikkeuksellisen rajuja syöksyvirtauksia. Ritosaaressakin kaatui satoja puita ja siinä ohessa Summanmutikan talvipesä päätyi mytyksi metsän reunaan. Itse venekin siirtyi järvellä poijuineen 30-40 metriä pohjoiseen, mutta onneksi matkaa karikkoon jäi vielä saman verran. Ensi kesäksi poiju pitää kyllä saada siirretyksi parempaan paikkaan ja ankkurointia pitää parannella.

Kesän ajeluita

2010-07-30T10:54:00.000-07:00

Tänä kesänä säät suosivat lomailijoita. Hellettä riitti suunnilleen Juhannuksesta heinäkuun lopulle, joten vesillä ei tarvinnut palella.

Teimme perinteisen eväsretkemme Kongonsaareen ja muutamina iltoina lähdimme vain kiertelemään lähiseutuja. Moni suunniteltu retki jäi kuitenkin odottamaan vielä tulevia kesiä.

Kauppareissuja Savonlinnaan teimme myös muutaman kerran veneellä ja kävimme ensimmäisen kerran tankkaamassa Summanmutikan suoraan huoltoasemalta. Tarkoitus oli tankata tankki täyteen ja saada samalla selville paljonko sinne mahtuu polttoainetta, mutta ajattelemattomuuksissani jätin pankkikortin velotuksen ylärajaksi automaatissa 100 euroa, eikä sillä tietenkään tankki aivan täyttynyt. Veneen mittari kylläkin näytti täyttä, joten ehkei sinne enää paljoa olisi mahtunutkaan.

Vähitellen laituriin kiinnittyminenkin alkaa meiltä sujua, vaikkei vene peruutettaessa kovin helposti kääntyilekään ja ahtaissa käännöksissä muutenkin joutuu välillä "potkaisemaan" kaasulla, mistä Susa ei oikein pidä ;-)

Paluumatka tehtiin muutaman kerran kapean Haapasalmen kautta ja ensimmäisellä kerralla Leine toimi keulassa kivien tähystäjänä. Meistä näyttää siltä, että salmen voi parhaiten ajaan pysymällä koko ajan mahdollisimman keskellä aukkoa vaikka perimätiedon mukaan siinä olisi jokin hieman hankala kivi. Tähän pitänee joskus perehtyä tarkemmin paikkakuntalaisten kanssa tai tyynellä kelillä vaikka kanootilla meloskellen.

Aikaisemmin hyvin palvellut plotteri teki kesän puolivälissä tenän eikä suostunut käynnistymään. Tuntui siltä kuin se ei olisi saanut ollenkaan virtaa ja liittimen päästä mittari näyttikin kummallisen alhaista jännitettä. Toisaalta jonkinlainen jännite siellä oli ja kun liittimeen oli vaikea saada mittarin karvoja kytketyksi, niin ajattelin ongelman olevan muualla. Takuu on tietysti juuri mennyt umpeen, joten homma alkoi vähitellen harmittaa. Onneksi ennen laitteen viemistä huoltoon tulimme kokeilleeksi sitä Myrskylinnussa, jossa on samanlaisella liittimellä varustettu plotteri ja sepä käynnistyikin nikottelematta. Eli vian täytyy olla johdossa ja sen pariin palataan sitten telakointikaudella.

Soutuveneelle laitettiin tänä kesänä rantatela parempaan paikkaan Summanmutikalle siirtymistä ajatellen. Tästä huolimatta toiveissa on edelleen saada Summanmutikalle laituri rantaan, jotta vesille lähtemisen kynnystä saataisiin vielä laskettua.

Kesän aika muikkutroolarit kävivät muutaman kerran moikkaamassa Summanmutikkaa. Tuolla alueella verkkokalastusta on muuten rajoitettu huomattavasti norppien suojelemiseksi. Tämä jakaa vahvasti mielipiteitä pakallisten kalastuksen harrastajien parissa, mutta aika hyvin rajoituksia näytetään kyllä noudattavan. Vaikea sitten sanoa mikä tuossakin asiassa sitten olisi oikea tapa toimia...

Vesillelasku 2010

2010-05-16T20:00:00.000-07:00

Vaikka sekulaarin yhteiskunnan kannattajana ei näistä uskonnollisista pyhäpäivistä perustaisikaan, tarjosi helatorstai hyvän syyn pidentää viikonloppua ja käydä Savonlinnassa laskemassa Summanmutikka vesille. Ja millaiset olivatkaan säät! Viikkokausien hyytävän kylmyyden jälkeen siirryttiin kertaheitolla helteisiin. Lämpötila taisi nousta jokaisena päivänä yli tuon maagisen rajan.

Aikaisemmin tyhjennetty polttoainetankki putsattiin sinne kertyneestä moskasta niin hyvin kuin se pienen reiän kautta oli mahdollista. Kanisterista tankattiin kymmenen litraa dieseliä ja samalla tuli varmistettua, että tuolla polttoainemäärällä mittarin viisari on juuri punaisen rajalla. Tuollakin tiedolla saattaa joskus olla käyttöä. Kone käynnistettiin kertaalleen maissa, jotta talveksi raakavesipuolelle laitetut glykolit saatiin saaviin eikä järveen ja varmistettiin, että juuri vaihdettu impelleri hoiti tehtävänsä asiallisesti. Volvo-Penta hyrähti laakista käyntiin, mutta sammui itsekseen puolen minuutin pörinän jälkeen. Syytä ei juuri tarvinnut miettiä, sillä tankin tyhjennys oli ilmiselvästi päästänyt ilmaa polttoainejärjestelmään. Ilmaaminen käsipumpulla tuntui kestävän yllättävän kauan, joten homaa päätettiin jatkaa sitten kun vene olisi vesillä.

Perjantaina 14.5.2010 noin kello 11 Summanmutikka tyrkättiin trailerillaan vesille naapurin laiturin kupeesta. Aluksi pilssipumppua piti hieman auttaa äyskärin kanssa, jottei vedenpinta olisi noussut pelottavan korkealle, mutta varalle mukaan otettua uppopumppua ei tänä keväänä tarvinnut viritellä käyttöön. Yöksi veneen uskalsi jo suht rauhallisin mielin jättää itsekseen pilssipumpun käydessä enää noin minuutin aina varttitunnin välein.

Lauantaina virittelimme poijun paikalleen mökin edustalle ja summalainen kiinnitettiin siihen odottelemaan kesän seikkailuja. Lokkien kiusaksi laitoimme siimoja ristiin rastiin sen katolle, mutta luultavasti niistä ei tulisi olemaan mitään apua vaan vene saisi jälleen ei-toivotun kuorrutuksen lunnon lannoitteesta.

Kyllästämistä

2010-04-05T10:00:00.000-07:00

Pääsiäinen tarjosi lomapäivien ja lämpimän sään (2-10 °C) muodossa oivallisen mahdollisuuden päästä Savonlinnaan kyllästämään Summanmutikkaa. Tämänkertainen kyllästys tehtiin sisäpuolelta ja aineena käytettiin perinteistä kylmäpuristettua pellavaöljyä sinkkinaftenaatilla terästettynä (noin 4 %) ja aluksi havupuutärpätillä ohentaen. Neljässä vuorokaudessa öljyä upposi puuhun noin viisi litraa, mikä on kohtuullisen vähän. Vain muutamissa pienissä kohdin kylläste oli viimeisen vuorokauden aikana imeytynyt täysin puuhun ja näihin kohtiin sitä olisi siis saanut menemään hieman enemmänkin. Muualta ylimääräinen öljy pyyhittiin pois, jottei pintaan pääse muodostumaan ikävää tahmaista kalvoa.

Samalla reissulla polttoainetankki imettiin tyhjäksi ja seuraavalla kerralla yritetään saada keinolla tai toisella tankin pohjalle jäänyt sakka poistetuksi. Hieman haastetta tarjoaa se, että homma on tehtävä noin 40 mm halkaisijaltaan olevan polttoainemittarin anturin reiän kautta.

Nosto maihin

2009-09-27T11:16:00.000-07:00

Alunperin Summanmutikan nosto oli suunniteltu jätettäväksi lasten syyslomalle lokakuun puoliväliin, mutta syksyn edetessä tuo ajankohta alkoi tuntua pelottavan myöhäiseltä. Ehtisikö vene kuivua riittävästi ennen pakkasia ja millaiset säätkin tuolle viikolle sattuisivat. Kun sitten viikonlopulle 26.-27.9. lupailtiin hienoa säätä eikä mitään ylitsepääsemätöntä estettä muutenkaan ilmaantunut, niin päätimme lähteä Savonlinnaan veneen nostoon.

Sää olikin upea ja ajankohtaan nähden oli todella lämmintä. Ennen ylösnostoa Volvo-Pentaan vaihdettiin öljyt, mutta suodatin ei suostunut käytettävissä olevilla työkaluilla irtoamaan, joten sen vaihto jäi nyt sitten kevääseen. Lauantaina puolen päivän jälkeen Aimo nyppäisi traktorillaan Summanmutikan maihin ja siirsi sen pohjan pesua varten navetan nurkalle.

Itse tehty raytamönjä oli toiminut kesän pohjassa hyvin ja limaa oli muodostunut suhteellisen vähän siihen nähden, että vene kuitenkin seisoi kesällä pitkiä aikoja käyttämättömänä poijussaan.

Pohja pestiin, patjat ja elektroniikka siirrettiin kuivaan ja lämpimään säilytystilaan ja moottorin raakavesipuolelle imaistiin glykolit. Keväällä uusittu starttiakku ladattiin täyteen, mutta vanha käyttöakku oli jo kesän aikana ilmaissut väsyneisyytensä, eikä se enää suostunut ottamaan virtaa edes CTEK:in laturilla, joten se meni kierrätykseen.

Sitten vene siirrettiin metsän reunassa kesän pystyssä säilyneeseen pressuhalliinsa ja kun vielä kaikki mahdolliset turkkilevyt ja muut ilmankulun esteet siirreltiin syrjään, niin veneen saattoi hyvillä mielin jättää odottelemaan kevättä.

Kesän viimeinen ajelu

2009-07-30T21:05:00.000-07:00

Kesän viimeiseksi jääneelle ajelulle saatiin vihdoinkin Nonna ja Aami mukaamme. Oli hauska ajella saarten sokkeloissa kun mukana oli vedet perusteellisesti tunteva opas.

Tytöt tosin eivät taida paljoa loppumatkasta muistaa ;-)

Retki Retrettiin

2009-07-27T20:59:00.000-07:00

Kesän kulttuuriretki tehtiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa omalla veneellä. Myrskylinnullakin tuota joka vuosi suunniteltiin tehtäväksi, mutta se vain aina jotenkin jäi sille asteelle.

Kauppareissut

2009-07-24T20:45:00.000-07:00

Muutaman kerran teimme kauppareissun Savonlinnaan veneellä. Aikaa matkaan menee vain hieman enemmän kuin autolla ja etenkin kauniilla säällä koko tuo aika on nautintoa autossa hikoiluun verrattuna.

City Marketin laiturista löytyi aina tilaa, vaikka joskus hieman pistikin nyppimään joidenkin tapa viedä pikkuveneillä kahden veneen tila kiinnittymällä kylkikiinnitykseen vaikka peräpoijuja olisi ollut vapaana.

Puuveneen vuoksi (vai Vuoksi?)

2009-07-18T20:15:00.000-07:00

18.7. Savonlinnaan kokoontui hulppea määrä mitä hienoimpia puuveneitä. Pitihän meidänkin siis lähteä katsomaan Puuveneen vuoksi -tapahtumaa. Tarkoituksenamme oli osallistua joukon jatkona paraatiin, jossa veneet ajoivat Iso-Kankaisten saaresta torirannan kautta Riihisaareen. Rantautumisesta emme olleet päättäneet, sillä oli epävarmaa miten laiturista löytyisi tilaa, kun emme olleet etukäteen tilaisuuteen ilmoittautuneet.

Kankaisten saarten itäpuolella Ippe sitte uhohti kaikki kolme veneilyyn liittyvää perussääntöä: Pysy veneessä, pysy veneessä ja pysy veneessä. Lokin jätöksiä kannelta pestessä käsi ei vain tavoittanutkaan katolla olevaa kahvaa, vaan haroi hetken tyhjää ja painopisteen ollessa koko ajan veneen ulkopuolella, ei muuta tarvittu. Molskahdus ja sukellus. Onneksi keli oli mitä mainioin ja Susa hallitsi veneen manöveerauksen, joten pian päästiin harjoittelemaan vedestä veneeseen nousua. Riittävän pitkäkätiseltä se onnistui kohtuullisesti, mutta lyhyemmälle tällaiseenkin veneeseen nouseminen saattaisi olla aika hankalaa.

Loppumatka sitten kuivateltiin vaatteita, mutta ehdittiin kuitenkin myös paraatiin ja ihastelemaan puuveneiden kauneutta.

Ensimmäinen retki Punkaharjulle

2009-06-24T19:44:00.000-07:00

Juhannuksen jälkeen 24.6. veimme Miiron veneellä Retretin asemalle, josta hän jatkoi junalla kotiin Vantaalle.

Mukana lähti mökkilaiturilta koko porukka ja sääkin suosi retkeläisiä vaikka pienen sadekuuron saimmekin niskaamme hieman ennen Punkaharjua.

Menomatkalla kiersimme Kongon kautta ja ehdimme kuin ehdimmekin ajoissa asemalle.

Leine ajoin suuren osan matkasta ja takaisinpäin tulimme lyhyempää laivareittiä pitkin.

Retki Kongon luolille

2009-06-21T19:16:00.000-07:00

Ritosaaresta noin 10 meripeninkulmaa lounaaseen on Kongon saari, jossa on sodanaikaisia juoksuhautoja ja luolia. Juhannus-sunnuntaina teimme Summanmutikalla sinne retken Paijun ja Meijan kanssa.

Meijaa kiinnosti myös veneen ohjailu, mutta Paiju nautiskeli mielummin lueskelusta ja musiikin kuuntelusta. Molemmat olivat kuitenkin koko kesän selvästi innokkaampia lähtemään veneajeluille kuin edellisenä kesänä purjehdusretkille Hai-veneellä. Summanmutikassa onkin paljon paremmin tilaa oleskeluun sekä sisällä että ulkona ja rantautumisia on retkillä luvassa huomattavasti helpommin kuin moottorittomalla purjeveneellä.

Taistelu lokkeja vastaan

2009-06-06T18:57:00.000-07:00

Kun kesäkuun alussa palasimme mökille olivat lokit jo ehtineet vallata Summanmutikan pesimispaikakseen.

Hetken aikaa mietimme miten asiaan pitäisi suhtautua, mutta eihän siinä todellisuudessa ollut muuta vaihtoehtoa kuin siirtää pesä läheiselle luodolle munien tuhoutumisenkin uhalla.

Seuraavalla kerralla veimme Summanmutikalle tuliaisiksi kumikäärmeen, jollaisen moni oli kertonut toimivan hyvin linnunkarkoittimena.

Näitä lokkeja se ei kuitenkaan häirinnyt, vaan tuskin olimme päässeet takaisin rantaan, kun ensimmäinen lintu jo laskeutui käärmeen seuraksi ja pian hytin katto oli jälleen kirjavana lokin jätöksistä.

Valomastoon ripustetut cd-levyt tuntuivat toimivan hieman käärmettä paremmin, mutta emme vain kesän aikana löytäneet niille oikeanlaista kiinnitystapaa. Niiden kun pitäisi päästä pyörimään herkästi kevyimmässäkin tuulessa eivätkä ne saisi kieputtaa itseään maston ympärille tai katkaista siimojaan.

Kokeilimme myös siimojen virittelyä säteittäin valomastosta ympäri venettä, mutta niiden laittelemisessa oli enemmän vaivaa kuin veneen pesemisessä emmekä näin onnistuneet likaantumista kuitenkaan kokonaan estämään.

Ensimmäinen vesillelasku

2009-05-11T17:53:00.000-07:00

10.5.2009 koitti päivä, jolloin Summanmutikka laskettaisiin ensimmäistä kertaa vesille Saimaalla. Vesillelasku tehtiin trailerilla naapurin rannassa, jossa on sopivan jyrkkyinen ja riittävän kova pohja.

Mukaan varattiin uppopumppu ja aggregaatti, sillä rannassa ei ole sähköä saatavissa. Ja pumppua tosiaan tarvittiinkin. Ensimmäisen tunnin aikana se sai pyöriä tauotta, mutta vähitellen sen saattoi ottaa aina hetkeksi pois päältä ja noin kolmen tai neljän tunnin kuluttua veneen oma pilssipumppu jaksoi jo pitää vedenpinnan kurissa.

Tässä vaiheessa kuitenkin huomattiin, että tuo pilssipumppu olikin manuaali-mallia, eli veden loputtua se jäi surisemaan kuivana. Koska kuivillaan käyminen ei tekisi hyvää pumpulle, ei auttanut muu kuin jäädä yöksi nukkumaan veneelle ja käynnistellä pumppua aluksi puolen tunnin välein ja sitten vähitellen aina harvemmin.

Aamulla veneen saattoi jo jättään omiin oloihinsa pariksi tunniksi ja käydä hankkimassa pilssiin uuden automaattipumpun. Sitten Summanmutikan uskalsikin jo siirtää omaan poijuunsa mökin edustalle ja lähteä kotiin ja töihin odottelemaan kesän veneretkiä.

Telakointikausi 2008-09

2009-05-08T16:52:00.000-07:00

Jälleen paljon suunnitelmia, huomattavasti vähemmän aikaansaannoksia. Pohjassa oli useita kerroksia myrkkymaaleja ja kun makeassa vedessä niitä ei tarvittaisi, niin tuntui järkevältä vetää pohja saman tien puulle. Varsinkin kun veneen aikaisemmista kyllästyksistä ei saanut varmuutta, niin saisipa senkin nyt tehdyksi kunnolla. Mutta, mutta... Joka projektissa on työtä tuplasti sen verran kuin kuvittelisi ja aikaa taas on korkeitaan puolet suunnitellusta. Kun veneen ja kodin välillä on tuo 350 km, niin hommiin ei ryhdytä silloin kun sattuu olemaan tunti tai pari vapaata.

Pohjaa ei saatu kokonaan puhtaaksi hiihtolomaviikollakaan, joten kyllästäminen jäi kevättöiden yhteyteen ja pellavaöljyn käytöstä oli siksi pakko luopua. Kyllä harmitti. Kyllästys tehtiin sitten Hempelin Impregillä, eikä sitä saatu kovasta yrityksestä huolimatta imeytymään puuhun 10-15 kerrosta enempää ja ainetta kului vajaat kymmenen litraa. Optimistisesti voi tietysti ajatella, että puu on ennestään niin hyvin kyllästettyä, ettei se enempää vetänyt. Eikä se nyt välttämättä aivan mahdotonta olisikaan, mutta hieman asia väi kyllä epäilyttämään. Toisaalta kerrosten määrä ja aineen menekki täyttävät kuitenkin Hempelin ohjeet, joten jos ei nyt aivan oikeasta kyllästämisestä voida puhua, niin hyvä pohjustus puuhun joka tapauksessa tuli.

Impregin kuivuttua pari päivää päälle vedettiin omatekoinen rautamönjä. Mönjän ohje löytyi netistä tanskan kielellä (linkki), rautaoksidi Uulatuotteelta ja pellavaöljy ja -vernissa Sini-Pellavalta. Sekoittaminen onnistui kohtuullisesti tavallisella kotitalousvatkaimella, josta tietenkin tuli saman tien entinen. Ensimmäinen mönjäkerros ohennettiin reilusti ja seuraavat kaksi kerrosta vedettiin sitten hieman paksummalla maalilla.

Rautamönjää oli helppo levitellä ja se kuivui kohtuullisen nopeasti, joten seuraavan kerroksen pääsi vetämään aina vuorokauden kuluttua edellisestä. Mutta koko pakkaskauden ilman maalia ja vajavaisella kyllästyksellä ollut puu pääsi kuivumaan liikaa ja raot olivat sen mukaiset. Vesillelasku alkoi hieman jännittää.

Lopuksi vesilinjaan maalattiin vanhaan malliin valkoinen raita ja lopputulos miellytti silmää. Katsotaan nyt sitten miten homma muuten toimii kesän aikana.

Kansi ja osa ruffin sarjoista sai suojakseen lisäkerroksen lakkaa, mutta kyljet jäivät pientä paikkailua lukuun ottamatta ilman huolenpitoa. Aika vain yksinkertaisesti loppui kesken, sillä vene oli saatava vesille ennen kun itse olisi palattava kotiin ja töihin.

Siirto Kemiöstä Savonlinnaan

2008-09-27T15:36:00.000-07:00

Summanmutikan oston jälkeen ryhdyimme pohtimaan veneidemme talvitelakointia. Kannattaisiko Summanmutikka tuoda ensin kotipihaan Vantaalle ja siirtää se sitten keväällä Savonlinnaan ja tuoda Myrskylintu vasta kesällä merelle. Summanmutikan olisi voinut vaikka ajaa vielä syksyllä meritse Helsinkiin ja nostaa se vasta siellä maihin ja mahdollisesti sitten taas keväällä ajaa vesitse Savonlinnaan. Myrskylintu olisi kuitenkin pitänyt siirtää kumipyörillä, sillä Saimaan kanavaan sillä ei kannattaisi yrittää eikä aikakaan riittäisi yli viikon purjehdukseen. Lopulta päädyimme nopeimpaan vaihtoehtoon, eli Summanmutikka vietiin lavetilla suoraan Kemiöstä Savonlinnaan ja paluukuormassa Myrskylintu tuotiin kotipihaan.

Kuljetusliikkeen kanssa aluksi sovittuun aikatauluun tuli sitten tietysti muutoksia ja homma meni kiireiseksi. Meidän olisi pitänyt olla samaan aikaan pakkaamassa Summanmutikkaa Kemiössä kuljetuskuntoon ja siirtämässä Myrskylintua Ritosaaren mökkirannasta Savonlinnan Laitaatsiltaan, jossa sen pukki oli ja jossa sen voisi nostaa lavetille. Onneksi Kemiössä Summanmutikan talvitelakoinnista vuosia huolehtinut yrittäjä suostui erittäin ystävällisesti huolehtimaan veneen kuljetuskuntoon laitosta sillä aikaa kun Ippe huolehti Myrskylinnusta.

Summanmutikka saapui Savonlinnan Ritosaareen syyskuun 25. päivä ja saman tien Myrskylintu lähti kohti Vantaata. Ippe jäi laittamaan fiskaria talviteloille, eli pohjan pesu, moottoriin uudet öljyt sekä suodatin ja raakavesipuolelle glykolit. Metsän siimekseen rakennettiin Myrskylinnun vanhan hallin materiaaleista talvikoti uushankinnalle ja kaikki arempi materiaali siirrettiin lämpöiseen "jouluhuoneeksi" nimettyyn navetan vinttiin.

m/s Summanmutikka

2008-08-10T09:19:00.000-07:00

Summanmutikka on Teuvo Seppälän vuonna 1991 Summassa veistämä fiskari. Malliltaan se on helppo tunnistaa paikkakunnalla vuosikymmeniä veistettyjen kalastajamallisten veneiden jälkeläiseksi. Se kuuluu sukunsa huvi- ja matkavene haaraan, jossa veistäjät ovat lievästi antaneet myöden nykyajan hienostelulle ja mukavuuden arvostukselle. Hyvin samanlaisia veneitä ovat Summassa rakentaneet muutkin Seppälä-nimiset veistäjät, joten venetyyppi on hyvin tuttu sekä mereltä että sisävesiltämme.

Summanmutikka toimi valmistumisestaan lähtien Kemiön saaressa mökkeilleen ja lopulta myös asuneen perheen retki- ja kauppamatkaveneenä. Varsinaista nimeä sillä ei silloin ollut, mutta isännän silmäterä se nimettömänäkin oli. Ajotunteja kertyi vähän ja uskottavasti ylläpitoon kului huomattavasti enemmän aikaa kuin vesillä oloon.

Kun loppukesästä 2008 lähdimme etsimään perheellemme moottorivenettä korvaamaan Saimaalta merelle siirrettävää Hai-purjevenettämme, oli selvää, että veneen tuli olla puuta ja uppoumarunkoinen. Ohjaamon tuli olla katettu (muistattehan kesän 2008 ;-) ja mielellään siinä tuli olla myös jonkinlaiset nukkumatilat. Aluksi katselimme hieman vanhempia ja huonokuntoisempia veneitä sillä ajatuksella, että kun sijoitettava rahasumma olisi pieni, niin mahdollinen pettymyskin olisi helpommin kestettävissä. Ja kaippa osansa oli silläkin, että ajatus vanhan kauhtuneen veneen kunnostamisesta flyygelikuntoon tuntui kiehtovalta. Vähitellen realiteetit osaamisen ja käytettävissä olevan ajan suhteen veivät kuitenkin voiton ja katse kiinnittyi yhä tiukemmin selkeästi hyväkuntoisiin ja heti käyttövalmiisiin veneisiin, joiden kanssa pärjäisi pelkällä ylläpitotyöllä vuosia eteenpäin.

Jostakin syystä finaaliin selvisi kolme Seppälöiden Summassa rakentamaa fiskaria, joista hinta-laatu-suhde osui mielestämme parhaiten kohdalleen tässä Summanmutikaksi nimeämässämme veneessä. Kävimme katsomassa sitä Kemiössä elokuun alussa ja sovimme saman tien kaupoista, jotka tehtiin 6.8.2008. Seuraavana viikonloppuna palasimme sitten veneelle Paijun, Meijan ja eväiden kanssa - nyt onnellisina veneenomistajina.

Tästä lokikirjasta

2008-08-01T12:42:00.000-07:00

Lokikirja on ehkä harhaanjohtava nimi näille sivuille, sillä jokaista kiinnitysköysien irroitusta tänne ei merkitä. Mahdollisuuksien mukaan sivuja koitetaan kuitenkin pitää yllä siihen malliin, että jälkeenpäinkin muistaisimme päälinjat veneen kanssa vietetyistä hetkistä niin purjehdus- kuin telakointikausillakin.