Summanmutikka telakoitiin 29.9.

Vaikka veneen taviteloille nosto on aina jossakin määrin haikea tapahtuma, niin tämän helpompaa ja sitä kautta vähemmän raastavaa se ei koskaan ole ollut.

Sää oli hieno vaikka lämpöä ei kymmentä astetta enempää ollutkaan. Loppukesän ukkosiin liittyvissä myrskyissä siirtynyt poiju vedettiin yksinkertaisesti veneen perässä uudelle paikalleen lähemmäs rantaa. Ja niin kevyesti 75 kiloinen teräksinen poijuankkuri Summanmutikan perässä liikkui, että ensi kesäksi siihen on pakko keksiä parannuksia.

Sitten vene ajettiin naapurin laiturin kupeeseen, jossa Aimo tyrkkäsi traktorilla trailerin sen alle ja nyppäisi paatin kuiville. No joo, otettiinhan homma pari kertaa uusiksi, kun ensin vene oli trailerilla hieman liian takana ja sitten köli jäi perästä vähän köliuran kantin päälle. Mutta pian päästiin putsaamaan pohja kunnollisella teollisuuskäyttöön tarkoitetulla painepesurilla (ei nyt sentään täydellä paineella) ja työntämään vene upeaan 300 neliömetrin halliin. Upeata! Hallissa vene vielä tyhjennettiin turhasta kamasta ja turkkilevyt ynnä muu sellainen nostettiin seinustalle, jotta vene pääsee varmasti kuivumaan ja jotta talvella tai keväällä tehtävä sisäpuolinen kyllästäminen olisi helpompaa.

Kävimme vielä ottamassa poijun irti ja laittamassa kettinkiin muovikanisterin merkiksi ja niin tärkeimmät hommat tuli tehdyksi.

Syöksyvirtauksia

Hellekesä synnytti ukkosia, joihin liittyi poikkeuksellisen rajuja syöksyvirtauksia. Ritosaaressakin kaatui satoja puita ja siinä ohessa Summanmutikan talvipesä päätyi mytyksi metsän reunaan. Itse venekin siirtyi järvellä poijuineen 30-40 metriä pohjoiseen, mutta onneksi matkaa karikkoon jäi vielä saman verran. Ensi kesäksi poiju pitää kyllä saada siirretyksi parempaan paikkaan ja ankkurointia pitää parannella.

Kesän ajeluita

Tänä kesänä säät suosivat lomailijoita. Hellettä riitti suunnilleen Juhannuksesta heinäkuun lopulle, joten vesillä ei tarvinnut palella.

Teimme perinteisen eväsretkemme Kongonsaareen ja muutamina iltoina lähdimme vain kiertelemään lähiseutuja. Moni suunniteltu retki jäi kuitenkin odottamaan vielä tulevia kesiä.

Kauppareissuja Savonlinnaan teimme myös muutaman kerran veneellä ja kävimme ensimmäisen kerran tankkaamassa Summanmutikan suoraan huoltoasemalta. Tarkoitus oli tankata tankki täyteen ja saada samalla selville paljonko sinne mahtuu polttoainetta, mutta ajattelemattomuuksissani jätin pankkikortin velotuksen ylärajaksi automaatissa 100 euroa, eikä sillä tietenkään tankki aivan täyttynyt. Veneen mittari kylläkin näytti täyttä, joten ehkei sinne enää paljoa olisi mahtunutkaan.

Vähitellen laituriin kiinnittyminenkin alkaa meiltä sujua, vaikkei vene peruutettaessa kovin helposti kääntyilekään ja ahtaissa käännöksissä muutenkin joutuu välillä "potkaisemaan" kaasulla, mistä Susa ei oikein pidä ;-)

Paluumatka tehtiin muutaman kerran kapean Haapasalmen kautta ja ensimmäisellä kerralla Leine toimi keulassa kivien tähystäjänä. Meistä näyttää siltä, että salmen voi parhaiten ajaan pysymällä koko ajan mahdollisimman keskellä aukkoa vaikka perimätiedon mukaan siinä olisi jokin hieman hankala kivi. Tähän pitänee joskus perehtyä tarkemmin paikkakuntalaisten kanssa tai tyynellä kelillä vaikka kanootilla meloskellen.

Aikaisemmin hyvin palvellut plotteri teki kesän puolivälissä tenän eikä suostunut käynnistymään. Tuntui siltä kuin se ei olisi saanut ollenkaan virtaa ja liittimen päästä mittari näyttikin kummallisen alhaista jännitettä. Toisaalta jonkinlainen jännite siellä oli ja kun liittimeen oli vaikea saada mittarin karvoja kytketyksi, niin ajattelin ongelman olevan muualla. Takuu on tietysti juuri mennyt umpeen, joten homma alkoi vähitellen harmittaa. Onneksi ennen laitteen viemistä huoltoon tulimme kokeilleeksi sitä Myrskylinnussa, jossa on samanlaisella liittimellä varustettu plotteri ja sepä käynnistyikin nikottelematta. Eli vian täytyy olla johdossa ja sen pariin palataan sitten telakointikaudella.

Soutuveneelle laitettiin tänä kesänä rantatela parempaan paikkaan Summanmutikalle siirtymistä ajatellen. Tästä huolimatta toiveissa on edelleen saada Summanmutikalle laituri rantaan, jotta vesille lähtemisen kynnystä saataisiin vielä laskettua.

Kesän aika muikkutroolarit kävivät muutaman kerran moikkaamassa Summanmutikkaa. Tuolla alueella verkkokalastusta on muuten rajoitettu huomattavasti norppien suojelemiseksi. Tämä jakaa vahvasti mielipiteitä pakallisten kalastuksen harrastajien parissa, mutta aika hyvin rajoituksia näytetään kyllä noudattavan. Vaikea sitten sanoa mikä tuossakin asiassa sitten olisi oikea tapa toimia...

Vesillelasku 2010

Vaikka sekulaarin yhteiskunnan kannattajana ei näistä uskonnollisista pyhäpäivistä perustaisikaan, tarjosi helatorstai hyvän syyn pidentää viikonloppua ja käydä Savonlinnassa laskemassa Summanmutikka vesille. Ja millaiset olivatkaan säät! Viikkokausien hyytävän kylmyyden jälkeen siirryttiin kertaheitolla helteisiin. Lämpötila taisi nousta jokaisena päivänä yli tuon maagisen rajan.

Aikaisemmin tyhjennetty polttoainetankki putsattiin sinne kertyneestä moskasta niin hyvin kuin se pienen reiän kautta oli mahdollista. Kanisterista tankattiin kymmenen litraa dieseliä ja samalla tuli varmistettua, että tuolla polttoainemäärällä mittarin viisari on juuri punaisen rajalla. Tuollakin tiedolla saattaa joskus olla käyttöä. Kone käynnistettiin kertaalleen maissa, jotta talveksi raakavesipuolelle laitetut glykolit saatiin saaviin eikä järveen ja varmistettiin, että juuri vaihdettu impelleri hoiti tehtävänsä asiallisesti. Volvo-Penta hyrähti laakista käyntiin, mutta sammui itsekseen puolen minuutin pörinän jälkeen. Syytä ei juuri tarvinnut miettiä, sillä tankin tyhjennys oli ilmiselvästi päästänyt ilmaa polttoainejärjestelmään. Ilmaaminen käsipumpulla tuntui kestävän yllättävän kauan, joten homaa päätettiin jatkaa sitten kun vene olisi vesillä.



Perjantaina 14.5.2010 noin kello 11 Summanmutikka tyrkättiin trailerillaan vesille naapurin laiturin kupeesta. Aluksi pilssipumppua piti hieman auttaa äyskärin kanssa, jottei vedenpinta olisi noussut pelottavan korkealle, mutta varalle mukaan otettua uppopumppua ei tänä keväänä tarvinnut viritellä käyttöön. Yöksi veneen uskalsi jo suht rauhallisin mielin jättää itsekseen pilssipumpun käydessä enää noin minuutin aina varttitunnin välein.





Lauantaina virittelimme poijun paikalleen mökin edustalle ja summalainen kiinnitettiin siihen odottelemaan kesän seikkailuja. Lokkien kiusaksi laitoimme siimoja ristiin rastiin sen katolle, mutta luultavasti niistä ei tulisi olemaan mitään apua vaan vene saisi jälleen ei-toivotun kuorrutuksen lunnon lannoitteesta.

Kyllästämistä

Pääsiäinen tarjosi lomapäivien ja lämpimän sään (2-10 °C) muodossa oivallisen mahdollisuuden päästä Savonlinnaan kyllästämään Summanmutikkaa. Tämänkertainen kyllästys tehtiin sisäpuolelta ja aineena käytettiin perinteistä kylmäpuristettua pellavaöljyä sinkkinaftenaatilla terästettynä (noin 4 %) ja aluksi havupuutärpätillä ohentaen. Neljässä vuorokaudessa öljyä upposi puuhun noin viisi litraa, mikä on kohtuullisen vähän. Vain muutamissa pienissä kohdin kylläste oli viimeisen vuorokauden aikana imeytynyt täysin puuhun ja näihin kohtiin sitä olisi siis saanut menemään hieman enemmänkin. Muualta ylimääräinen öljy pyyhittiin pois, jottei pintaan pääse muodostumaan ikävää tahmaista kalvoa.

Samalla reissulla polttoainetankki imettiin tyhjäksi ja seuraavalla kerralla yritetään saada keinolla tai toisella tankin pohjalle jäänyt sakka poistetuksi. Hieman haastetta tarjoaa se, että homma on tehtävä noin 40 mm halkaisijaltaan olevan polttoainemittarin anturin reiän kautta.