Sää oli hieno vaikka lämpöä ei kymmentä astetta enempää ollutkaan. Loppukesän ukkosiin liittyvissä myrskyissä siirtynyt poiju vedettiin yksinkertaisesti veneen perässä uudelle paikalleen lähemmäs rantaa. Ja niin kevyesti 75 kiloinen teräksinen poijuankkuri Summanmutikan perässä liikkui, että ensi kesäksi siihen on pakko keksiä parannuksia.
Sitten vene ajettiin naapurin laiturin kupeeseen, jossa Aimo tyrkkäsi traktorilla trailerin sen alle ja nyppäisi paatin kuiville. No joo, otettiinhan homma pari kertaa uusiksi, kun ensin vene oli trailerilla hieman liian takana ja sitten köli jäi perästä vähän köliuran kantin päälle. Mutta pian päästiin putsaamaan pohja kunnollisella teollisuuskäyttöön tarkoitetulla painepesurilla (ei nyt sentään täydellä paineella) ja työntämään vene upeaan 300 neliömetrin halliin. Upeata! Hallissa vene vielä tyhjennettiin turhasta kamasta ja turkkilevyt ynnä muu sellainen nostettiin seinustalle, jotta vene pääsee varmasti kuivumaan ja jotta talvella tai keväällä tehtävä sisäpuolinen kyllästäminen olisi helpompaa.
Kävimme vielä ottamassa poijun irti ja laittamassa kettinkiin muovikanisterin merkiksi ja niin tärkeimmät hommat tuli tehdyksi.
