Nosto maihin

Alunperin Summanmutikan nosto oli suunniteltu jätettäväksi lasten syyslomalle lokakuun puoliväliin, mutta syksyn edetessä tuo ajankohta alkoi tuntua pelottavan myöhäiseltä. Ehtisikö vene kuivua riittävästi ennen pakkasia ja millaiset säätkin tuolle viikolle sattuisivat. Kun sitten viikonlopulle 26.-27.9. lupailtiin hienoa säätä eikä mitään ylitsepääsemätöntä estettä muutenkaan ilmaantunut, niin päätimme lähteä Savonlinnaan veneen nostoon.

Sää olikin upea ja ajankohtaan nähden oli todella lämmintä. Ennen ylösnostoa Volvo-Pentaan vaihdettiin öljyt, mutta suodatin ei suostunut käytettävissä olevilla työkaluilla irtoamaan, joten sen vaihto jäi nyt sitten kevääseen. Lauantaina puolen päivän jälkeen Aimo nyppäisi traktorillaan Summanmutikan maihin ja siirsi sen pohjan pesua varten navetan nurkalle.

Itse tehty raytamönjä oli toiminut kesän pohjassa hyvin ja limaa oli muodostunut suhteellisen vähän siihen nähden, että vene kuitenkin seisoi kesällä pitkiä aikoja käyttämättömänä poijussaan.

Pohja pestiin, patjat ja elektroniikka siirrettiin kuivaan ja lämpimään säilytystilaan ja moottorin raakavesipuolelle imaistiin glykolit. Keväällä uusittu starttiakku ladattiin täyteen, mutta vanha käyttöakku oli jo kesän aikana ilmaissut väsyneisyytensä, eikä se enää suostunut ottamaan virtaa edes CTEK:in laturilla, joten se meni kierrätykseen.

Sitten vene siirrettiin metsän reunassa kesän pystyssä säilyneeseen pressuhalliinsa ja kun vielä kaikki mahdolliset turkkilevyt ja muut ilmankulun esteet siirreltiin syrjään, niin veneen saattoi hyvillä mielin jättää odottelemaan kevättä.

Kesän viimeinen ajelu

Kesän viimeiseksi jääneelle ajelulle saatiin vihdoinkin Nonna ja Aami mukaamme. Oli hauska ajella saarten sokkeloissa kun mukana oli vedet perusteellisesti tunteva opas.

 Tytöt tosin eivät taida paljoa loppumatkasta muistaa ;-)

Retki Retrettiin

Kesän kulttuuriretki tehtiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa omalla veneellä. Myrskylinnullakin tuota joka vuosi suunniteltiin tehtäväksi, mutta se vain aina jotenkin jäi sille asteelle.

Kauppareissut

Muutaman kerran teimme kauppareissun Savonlinnaan veneellä. Aikaa matkaan menee vain hieman enemmän kuin autolla ja etenkin kauniilla säällä koko tuo aika on nautintoa autossa hikoiluun verrattuna.

City Marketin laiturista löytyi aina tilaa, vaikka joskus hieman pistikin nyppimään joidenkin tapa viedä pikkuveneillä kahden veneen tila kiinnittymällä kylkikiinnitykseen vaikka peräpoijuja olisi ollut vapaana.

Puuveneen vuoksi (vai Vuoksi?)

18.7. Savonlinnaan kokoontui hulppea määrä mitä hienoimpia puuveneitä. Pitihän meidänkin siis lähteä katsomaan Puuveneen vuoksi -tapahtumaa. Tarkoituksenamme oli osallistua joukon jatkona paraatiin, jossa veneet ajoivat Iso-Kankaisten saaresta torirannan kautta Riihisaareen. Rantautumisesta emme olleet päättäneet, sillä oli epävarmaa miten laiturista löytyisi tilaa, kun emme olleet etukäteen tilaisuuteen ilmoittautuneet.

Kankaisten saarten itäpuolella Ippe sitte uhohti kaikki kolme veneilyyn liittyvää perussääntöä: Pysy veneessä, pysy veneessä ja pysy veneessä. Lokin jätöksiä kannelta pestessä käsi ei vain tavoittanutkaan katolla olevaa kahvaa, vaan haroi hetken tyhjää ja painopisteen ollessa koko ajan veneen ulkopuolella, ei muuta tarvittu. Molskahdus ja sukellus. Onneksi keli oli mitä mainioin ja Susa hallitsi veneen manöveerauksen, joten pian päästiin harjoittelemaan vedestä veneeseen nousua. Riittävän pitkäkätiseltä se onnistui kohtuullisesti, mutta lyhyemmälle tällaiseenkin veneeseen nouseminen saattaisi olla aika hankalaa.

Loppumatka sitten kuivateltiin vaatteita, mutta ehdittiin kuitenkin myös paraatiin ja ihastelemaan puuveneiden kauneutta.

Ensimmäinen retki Punkaharjulle

Juhannuksen jälkeen 24.6. veimme Miiron veneellä Retretin asemalle, josta hän jatkoi junalla kotiin Vantaalle.

Mukana lähti mökkilaiturilta koko porukka ja sääkin suosi retkeläisiä vaikka pienen sadekuuron saimmekin niskaamme hieman ennen Punkaharjua.

Menomatkalla kiersimme Kongon kautta ja ehdimme kuin ehdimmekin ajoissa asemalle.

Leine ajoin suuren osan matkasta ja takaisinpäin tulimme lyhyempää laivareittiä pitkin.

Retki Kongon luolille

Ritosaaresta noin 10 meripeninkulmaa lounaaseen on Kongon saari, jossa on sodanaikaisia juoksuhautoja ja luolia. Juhannus-sunnuntaina teimme Summanmutikalla sinne retken Paijun ja Meijan kanssa.

Meijaa kiinnosti myös veneen ohjailu, mutta Paiju nautiskeli mielummin lueskelusta ja musiikin kuuntelusta. Molemmat olivat kuitenkin koko kesän selvästi innokkaampia lähtemään veneajeluille kuin edellisenä kesänä purjehdusretkille Hai-veneellä. Summanmutikassa onkin paljon paremmin tilaa oleskeluun sekä sisällä että ulkona ja rantautumisia on retkillä luvassa huomattavasti helpommin kuin moottorittomalla purjeveneellä.

Taistelu lokkeja vastaan

Kun kesäkuun alussa palasimme mökille olivat lokit jo ehtineet vallata Summanmutikan pesimispaikakseen.

Hetken aikaa mietimme miten asiaan pitäisi suhtautua, mutta eihän siinä todellisuudessa ollut muuta vaihtoehtoa kuin siirtää pesä läheiselle luodolle munien tuhoutumisenkin uhalla.

Seuraavalla kerralla veimme Summanmutikalle tuliaisiksi kumikäärmeen, jollaisen moni oli kertonut toimivan hyvin linnunkarkoittimena.

Näitä lokkeja se ei kuitenkaan häirinnyt, vaan tuskin olimme päässeet takaisin rantaan, kun ensimmäinen lintu jo laskeutui käärmeen seuraksi ja pian hytin katto oli jälleen kirjavana lokin jätöksistä.

Valomastoon ripustetut cd-levyt tuntuivat toimivan hieman käärmettä paremmin, mutta emme vain kesän aikana löytäneet niille oikeanlaista kiinnitystapaa. Niiden kun pitäisi päästä pyörimään herkästi kevyimmässäkin tuulessa eivätkä ne saisi kieputtaa itseään maston ympärille tai katkaista siimojaan.

Kokeilimme myös siimojen virittelyä säteittäin valomastosta ympäri venettä, mutta niiden laittelemisessa oli enemmän vaivaa kuin veneen pesemisessä emmekä näin onnistuneet likaantumista kuitenkaan kokonaan estämään.

Ensimmäinen vesillelasku

10.5.2009 koitti päivä, jolloin Summanmutikka laskettaisiin ensimmäistä kertaa vesille Saimaalla. Vesillelasku tehtiin trailerilla naapurin rannassa, jossa on sopivan jyrkkyinen ja riittävän kova pohja.

Mukaan varattiin uppopumppu ja aggregaatti, sillä rannassa ei ole sähköä saatavissa. Ja pumppua tosiaan tarvittiinkin. Ensimmäisen tunnin aikana se sai pyöriä tauotta, mutta vähitellen sen saattoi ottaa aina hetkeksi pois päältä ja noin kolmen tai neljän tunnin kuluttua veneen oma pilssipumppu jaksoi jo pitää vedenpinnan kurissa.

Tässä vaiheessa kuitenkin huomattiin, että tuo pilssipumppu olikin manuaali-mallia, eli veden loputtua se jäi surisemaan kuivana. Koska kuivillaan käyminen ei tekisi hyvää pumpulle, ei auttanut muu kuin jäädä yöksi nukkumaan veneelle ja käynnistellä pumppua aluksi puolen tunnin välein ja sitten vähitellen aina harvemmin.

Aamulla veneen saattoi jo jättään omiin oloihinsa pariksi tunniksi ja käydä hankkimassa pilssiin uuden automaattipumpun. Sitten Summanmutikan uskalsikin jo siirtää omaan poijuunsa mökin edustalle ja lähteä kotiin ja töihin odottelemaan kesän veneretkiä.

Telakointikausi 2008-09

Jälleen paljon suunnitelmia, huomattavasti vähemmän aikaansaannoksia. Pohjassa oli useita kerroksia myrkkymaaleja ja kun makeassa vedessä niitä ei tarvittaisi, niin tuntui järkevältä vetää pohja saman tien puulle. Varsinkin kun veneen aikaisemmista kyllästyksistä ei saanut varmuutta, niin saisipa senkin nyt tehdyksi kunnolla. Mutta, mutta... Joka projektissa on työtä tuplasti sen verran kuin kuvittelisi ja aikaa taas on korkeitaan puolet suunnitellusta. Kun veneen ja kodin välillä on tuo 350 km, niin hommiin ei ryhdytä silloin kun sattuu olemaan tunti tai pari vapaata.

Pohjaa ei saatu kokonaan puhtaaksi hiihtolomaviikollakaan, joten kyllästäminen jäi kevättöiden yhteyteen ja pellavaöljyn käytöstä oli siksi pakko luopua. Kyllä harmitti. Kyllästys tehtiin sitten Hempelin Impregillä, eikä sitä saatu kovasta yrityksestä huolimatta imeytymään puuhun 10-15 kerrosta enempää ja ainetta kului vajaat kymmenen litraa. Optimistisesti voi tietysti ajatella, että puu on ennestään niin hyvin kyllästettyä, ettei se enempää vetänyt. Eikä se nyt välttämättä aivan mahdotonta olisikaan, mutta hieman asia jäi kyllä epäilyttämään. Toisaalta kerrosten määrä ja aineen menekki täyttävät kuitenkin Hempelin ohjeet, joten jos ei nyt aivan oikeasta kyllästämisestä voida puhua, niin hyvä pohjustus puuhun joka tapauksessa tuli.

Impregin kuivuttua pari päivää päälle vedettiin omatekoinen rautamönjä. Mönjän ohje löytyi netistä tanskan kielellä (linkki), rautaoksidi Uulatuotteelta ja pellavaöljy ja -vernissa Sini-Pellavalta. Sekoittaminen onnistui kohtuullisesti tavallisella kotitalousvatkaimella, josta tietenkin tuli saman tien entinen. Ensimmäinen mönjäkerros ohennettiin reilusti ja seuraavat kaksi kerrosta vedettiin sitten hieman paksummalla maalilla.

Rautamönjää oli helppo levitellä ja se kuivui kohtuullisen nopeasti, joten seuraavan kerroksen pääsi vetämään aina vuorokauden kuluttua edellisestä. Mutta koko pakkaskauden ilman maalia ja vajavaisella kyllästyksellä ollut puu pääsi kuivumaan liikaa ja raot olivat sen mukaiset. Vesillelasku alkoi hieman jännittää.

Lopuksi vesilinjaan maalattiin vanhaan malliin valkoinen raita ja lopputulos miellytti silmää. Katsotaan nyt sitten miten homma muuten toimii kesän aikana.

Kansi ja osa ruffin sarjoista sai suojakseen lisäkerroksen lakkaa, mutta kyljet jäivät pientä paikkailua lukuun ottamatta ilman huolenpitoa. Aika vain yksinkertaisesti loppui kesken, sillä vene oli saatava vesille ennen kun itse olisi palattava kotiin ja töihin.