Mukaan varattiin uppopumppu ja aggregaatti, sillä rannassa ei ole sähköä saatavissa. Ja pumppua tosiaan tarvittiinkin. Ensimmäisen tunnin aikana se sai pyöriä tauotta, mutta vähitellen sen saattoi ottaa aina hetkeksi pois päältä ja noin kolmen tai neljän tunnin kuluttua veneen oma pilssipumppu jaksoi jo pitää vedenpinnan kurissa.
Tässä vaiheessa kuitenkin huomattiin, että tuo pilssipumppu olikin manuaali-mallia, eli veden loputtua se jäi surisemaan kuivana. Koska kuivillaan käyminen ei tekisi hyvää pumpulle, ei auttanut muu kuin jäädä yöksi nukkumaan veneelle ja käynnistellä pumppua aluksi puolen tunnin välein ja sitten vähitellen aina harvemmin.
Aamulla veneen saattoi jo jättään omiin oloihinsa pariksi tunniksi ja käydä hankkimassa pilssiin uuden automaattipumpun. Sitten Summanmutikan uskalsikin jo siirtää omaan poijuunsa mökin edustalle ja lähteä kotiin ja töihin odottelemaan kesän veneretkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti